Kirjaudu

Kirjaudu sisään sosiaalisen median tunnuksillasi

International English

01.02.2018
Aavikkomaikka

”Me toilet!” , ” He hit me!”, ”It hometime?” Kehittyvä kieli on yksinkertaista, mutta intonaatiot kertovat selkeästi, mistä on kyse. Luokassani on lapsia kymmenestä eri kansalaisuudesta ja heidän joukossaan on vain kolme englantia äidinkielenään puhuvaa. Enemmistö on arabiankielisiä, pääasiassa qatarilaisia innokkaita oppijoita. Koulupäivien aikana saatan kuunnella montaa touhukkaasti kerrottua tarinaa päätäni nyökytellen, vaikka en ihan  kaikista jutuista punaista lankaa aina löydäkään.

 

Nyt kun koulua on käyty melkein puoli vuotta, alkaa monen lapsen sanainen arkku aueta. Kielitaitoa on karttunut kuuntelemalla ja toistamalla tuttuja fraaseja, jotka toistuvat päivästä toiseen samanlaisina. Luokassani opiskelee yksi pieni tyttö, joka ei sanonut sanaakaan koko syyslukukauden aikana. Kieli alkoi aktivoitua ensin aamutervehdyksellä ja kuiskaten. Pian hän jo uskaltautui kysymään lupaa päästä vessaan. Eikä kulunut kuin muutama viikko, kun jo jouduin pyytämään häntä puhumaan vähän hiljempaa luokassa!

 

Puheen tuottaminen englanniksi on vielä monille vähän vaikeaa. Erityisesti arabioppilaat juttelevat aina tilaisuuden tullen keskenään arabiaa, vaikka koulun kieli on englanti ja kaikkia kehoitetaankin aina käyttämään tätä yhteistä kieltä. Koulumme rehtori, Mr Foxinakin tunnettu, piti nollaluokille kouluvuoden alussa mainion oppimistuokion, jonka aiheena oli juuri tuo koulun kielipolitiikka. Hän kertoi tarinaa, kuinka eläimet juttelivat luokkakaveristaan , oravasta ja orava ymmärsi tarinasta vain oman nimensä ja luuli, että hänestä puhuttiin jotain ikävää. Mr Fox kertoi tarinan suomeksi, joten sadan nollaluokkalaisen joukosta vain muutama oppilas ymmärsi, että kyseessä olikin oravaa ihannoiva ja kehuva juttu. Samanlaisia tilanteita koulussamme on usein, koska kansainvälisen koulun oppilaiden joukossa puhutaan kymmeniä eri kieliä ja houkutus höpötellä välillä omalla kielelläkin on suuri.

 

Kansainvälisessä koulussa tulee eteen myös sellaisia lapsia, joilla ei ole oikeastaan mitään kieltä. Varhaislapsuus on saatettu viettää ulkomaalaisen nannyn kanssa, jonka kanssa ei välttämättä ole yhteistä kieltä. Jos perhe vielä on muuttanut työn vuoksi maasta toiseen ja kieliympäristö vaihtunut tiuhaan tahtiin, jää kielen kehittyminen kaiken muun jalkoihin ja usein vanhemmat alkavat puhua lapsilleen kotonakin englantia, jotta koulu sujuisi paremmin. Tällöin oma äidinkieli ei kehity riittävästi.

 

Luokalleni tuli uusi poika syksyn loppupuolella, jonka äidinkieleksi oli merkitty arabia. Laitoin hänet siis arabiaa äidinkielenään puhuvien ryhmään. Poika oli aivan poissa tolaltaan ensimmäisen tunnin jälkeen ja kertoi, ettei ymmärrä arabiaa! Kun kysyin pojan äidiltä, mitä kieltä he puhuvat kotona, hän kertoi heidän käyttävän molempia kieliä ja jopa enemmän englantia. Poika-ressukka ei osannut oikein mitään kieltä! Oman äidinkielen vahva osaaminen kuitenkin edesauttaa oppimista. Ajattelun kielen tulee olla vahva ja siksi esitin kyseiselle perheelle toiveen, että puhuisivat, lukisivat ja selittäisivät asioita pojalleen arabiaksi. 

 

Toisen ääripään kielenkäytössä muodostavat englantia äidinkielenään puhuvat. Vaikka viisivuotiailta saattaa puuttua osa etuhampaista ja ässät ja ärrät eivät ole vielä ihan tikissä, on heidän juttujaan hauska kuunnella. Tosin en usko, että kaikki luokkakaverit aina tietävät, mistä puhutaan. Ainakin minun luokkani jenkkipojan mielikuvitus laukkaa sellaiseen tahtiin, että hän tuskin itsekään enää jutun lopussa muistaa, mistä tarina alkoi.

 

Opettajana tietenkin olen huolissani, pystynkö itse tuottamaan riittävän rikasta ja laadukasta kieltä näille native speakereille. Kun ei opeta omalla äidinkielellään, niin sitä kantaa huolta aksentista, ääntämisestä ja intonaatioista. Pohdiskelin tätä asiaa yhden amerikkalaisen oppilaani huoltajan kanssa. Hänen perheensä on asunut ympäri maailmaa ja hän kertoi, että heidän lapsensa on totutettu ”International English” - konseptiin. Englantia puhutaan kaikkialla maailmassa, joten kaikenlaisia aksentteja ja puhetyylejä tulee osata tulkita. Mielestäni tämä oli ihan huippu tulkinta. Miksi kaikkien pitäisi puhua puhdasta brittienglantia tai leveää amerikanenglantia? Yhtä ylpeästi voi pulputtaa kieltä ”in Indian accent” tai veivata ”rallienglantia” savon murteella.

 

Tärkeintä kuitenkin on, että tulee ymmärretyksi ja tuntee kuuluvansa porukkaan. Kun pienet oppilaat innokkaana selittävät tärkeitä juttujaan, on ihan parasta se, että  he ovat rohkaistuneet käyttämään vierasta kieltä. Ei haittaa yhtään, ettei aikamuodot ja persoonapronominit aina osu kohdilleen. Pyrin lempeästi korjaamaan kieltä vain silloin, jos kyseessä on asia, jota olemme jo yhdessä harjoitelleet. ”Me toilet” = ” May I go to the toilet, please?” Kansainvälisessä koulussa, jos missä liputamme ”International English”:in puolesta. 

 

Aina saa innostua! Aina voi onnistua! Aina on lupa kysyä, ajassa mukana pysyä!

Tule sinäkin mukaan rakentamaan uudistuvaa aarreaittaa!

Rekisteröidy nyt