Kirjaudu

Kirjaudu sisään sosiaalisen median tunnuksillasi

Kodin ja koulun kohtaamisia

02.04.2018
Aavikkomaikka

Kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeä osa koulunkäyntiä. Kansainvälisessä koulussa olemme sikäli onnellisessa asemassa, että näemme päivittäin ainakin osan oppilaidemme huoltajista joko aamuisin tai iltapäivisin. Silloin on aina mukava vaihtaa muutama sana oppilaan edistymisestä tai  päivän kulusta. Suurin osa vanhemmista on todella mukavia ja kiinnostuneita koulunkäynnistä, mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joiden osallistuminen on vähän liiankin innokasta. Olen kuullut, että joillekin huoltajille on pitänyt langettaa kielto tulla tiettyihin luokkiin, koska opettajien työskentely alkoi käydä liian hankalaksi näiden vanhempien kanssa, jotka tuntuivat tietävän niin paljon paremmin, miten oppilaita kuuluisi opettaa.

 

Omaan luokkaani on osunut todella mukavia huoltajia, jotka tapasin lähes kaikki jo syyslukukaudella. Ensimmäisen lukukauden lopulla oli Parents’ Conferences Day, jolloin oppilaat eivät olleet lainkaan koulussa, mutta vanhemmat kävivät tapaamassa opettajaa 15-20 minuutin ajan. Ihan kaikkia vanhempia en saanut jallitettua varaamaan aikaa jatkuvasta viestittelystä huolimatta. Osa sitten kuitenkin vain ilmaantui oven taakse, eikä oikein voinut käsittää, miksi en voi ottaa heitä vastaan, kun kerran jo siellä olivat. Tämä toimintatapa oli selkeästi ominaista paikalliselle väestölle.

 

Tähän mennessä olemme pitäneet nollaluokkalaisten vanhemmille kaksi Parents’ afternoonia, jolloin olemme kertoneet ajankohtaisista ja käytännön asioista. Viime kerralla saimme asiantuntijan kertomaan terveellisestä ravinnosta, koska edelleen kauhistelemme oppilaiden lounasboxien sisältöjä. Iltapäivällä pidettävä infotilaisuus on todella opettajaystävällinen, kun ei tarvitse enää illalla raahautua takaisin koululle. Vanhemmillekin se on ihan ok, koska suurin osa tulee hakemaan lapsiaan koulusta siihen aikaan joka tapauksessa. Luokkien koulunkäynninohjaajat ovat viihdyttäneet lapsia sen aikaa, kun vanhemmat ovat tilaisuudessa.

Nyt toisen lukukauden lopulla pidimme Student-led conference Dayn, joka konseptina on mielestäni ihan huikea. Ajatuksena on, että oppilaat ”opettavat” vanhempiaan ja näyttävät, mitä taitoja ovat koulussa oppineet. Rakensimme luokkiin viisi työskentelypistettä, jotka olivat toimintatavoiltaan oppilaille ennestään tuttuja. Nollien pisteissä askarreltiin(hienomotoriikkaa), laskettiin ja koodattiin(numero-lukumäärä vastaavuus), tunnistettiin alkuäänteitä ja luettiin CVC-sanoja ja samalla harjoiteltiin motorisia taitoja hyppimällä, kerrattiin arabian tunneilla opittuja asioita ja tehtiin itsearviointia. Kerrallaan luokkaan tuli max. viisi perhettä. Oppilaat työskentelivät vanhempiensa kanssa yhdessä ja samalla huoltajille ja opettajalle avautui loistava tilaisuus havainnoida oppilaan osaamista. 

 

Oli todella mielenkiintoista seurata oppilaita omien vanhempiensa seurassa. Suurin osa perheistä oli touhussa mukana suurella sydämellä ja lapset suorastaan pursuivat intoa ja ylpeyttä omista taidoistaan. Mukaan mahtui ikävä kyllä myös toinen ääripää. Tämä perhe ei ollut varannut aikaa, eikä edes muistanut, ettei ole tavallinen koulupäivä! Poika oli vaan jätetty koululle reppu selässä. Kun soittelimme perään, että tulkaapas hakemaan poika  kotiin, onnistuin houkuttelemaan isän sisälle luokkaan ja toimintapisteitä tekemään lapsensa kanssa. Kahden tehtävän jälkeen isän kiinnostus hiipui ja hän siirtyi kännykkänsä kanssa luokan sohvalle, kun poika-poloinen nyhersi askarteluaan kieli keskellä suuta.

Student-led conference:it pidettiin koulun kaikilla luokka-asteilla samana päivänä. Tehtäväpisteet rakentuivat kunkin luokka-asteen oppisisältöjen ja työskentelytapojen perusteella. Olisi ollut äärettömän mielenkiintoista kierrellä luokissa seuraamassa, miten isommat oppilaat esittelivät toimintaansa vanhemmilleen. Ainakin pienet nollat näyttivät nauttivan tilanteesta ja vanhempiensa jakamattomasta huomiosta. Muutama eläväinen, jatkuvasti äänessä oleva pikkukoululainen muuttui aivan käsittämättömän keskittyneeksi ja asialliseksi, esitellessään taitojaan elämänsä tärkeimmille ihmisille.

Tämän toimintamallin voisin ilolla viedä täältä Suomen kouluun. Suomalaiset työssäkäyvät vanhemmat eivät ehkä pysty järjestämään arkipäivään tunnin tapaamista koululla, mutta ainahan kouluvuoteen mahtuu muutama lauantain koulupäivä ja tällainen toiminta olisi kyllä parasta mahdollista kodin ja koulun yhteistyötä. Opettajalle tämä toimintamalli antaa erinomaisen tilaisuuden tarkkailla oppilaitaan ja keskustella itsearvioinnista heti tuoreeltaan oppilaan ja kotiväen kanssa.

 

Täällä kouluvuoteen kuuluu vielä kolmaskin tapaaminen, joka ajoittuu kolmannen lukukauden loppuun. Silloin onkin kyseessä Suomessakin paljon käytetty OHO-tapaaminen(oppilas,huoltaja, opettaja). Se tuntuukin paljon luontevammalta, kuin ekan jakson tapaaminen vain huoltajan kanssa. Mutta se ainakin on ihan varmaa, että erityisesti näiden pienten(ja isojenkin) kanssa luottamus opettajan ja vanhempien välille kannattaa rakentaa mahdollisimman pian. Kun ollaan tutumpia, vuorovaikutus on luontevampaa ja helpompaa.

 

Vaikka olen jo vanha konkari kaikenlaisten vanhempien kohtaamisessa, tuo vieras kieli kuitenkin haastetta ja tällä ei ihan aina suomalainen halki-poikki ja pinoon lähestymistapa tuota toivottua tulosta. Small talkia pitää jaksaa aina vääntää jopa jokaisessa viestissä ja Suomen opsin mukainen opetus aiheuttaa päänvaivaa joillekin brittisysteemeihin tottuneille vanhemmille jatkuvasti. Toki ymmärrän, että expattien elämässä kotipaikka saattaa muuttua nopeallakin syklillä ja huoli lapsen pärjäämisestä seuraavassa koulussa on ihan todellista. Olemmehan toistaiseksi ainoa Suomen opsin mukainen kansainvälinen koulu maailmalla. Olenkin useita kertoja jutustellut koulutuntien jälkeen monien vanhempien kanssa ja vakuuttanut heille, että kun lapsi oppii toimimaan toisten kanssa, hallitsemaan erilaisia työskentelytapoja ja tuntee olonsa turvalliseksi ryhmässään, seuraavat akateemiset taidot luontevasti perässä. Meidän koulussa lasten annetaan olla lapsia ja oppimista tapahtuu hurjia määriä leikinomaisin keinoin. 

 

Dohassa on nyt kaksi lukukautta takana ja yksi edessä. Tämä viikko vietetään Spring Breakiä ja ladataan akkuja. Lämpötila(noin +30) sallii vielä liikkumisen ulkona ja auringosta nauttimisen. Kesää kohti mennessä kuumuus pakottaakin sitten keksimään erilaisia aktiviteettejä ilmastoiduissa sisätiloissa. Mutta sitä ei kannata vielä ryhtyä murehtimaan. Lämmin kesätuuli ja lasillinen optimaalisesti temperoitunutta juomaa parvekkeella kruunaavat tämän lomaillan.

 

Aina saa innostua! Aina voi onnistua! Aina on lupa kysyä, ajassa mukana pysyä!

Tule sinäkin mukaan rakentamaan uudistuvaa aarreaittaa!

Rekisteröidy nyt