Kirjaudu

Kirjaudu sisään sosiaalisen median tunnuksillasi

Ramadan Kareem ja Eid Mubarak

16.06.2018
Aavikkomaikka

 

Toukokuun lähestyessä puoliväliä, aloin odottaa Ramadanin aikaa mielenkiinnolla ja kärsimättömänä. Ramadanin kokeminen arabimaassa kuulosti kiinnostavalta ja  lisäksi meille tavallisille työläisille kivana bonuksena oli tiedossa lyhyemmät työpäivät.

 

Koulussamme siirryttiin Ramadan aikatauluihin jo sen viikon alussa, jolloin Ramadanin oli määrä alkaa. Se tuntui järkevältä ja selkeältä ratkaisulta, mutta eihän se sopinut ministeriölle, joka tuntuu puuttuvan useampiin päätöksiin koulusektorilla. Niinpä jouduimme kokemaan karmivan takaiskun ja asettamaan herätyskellot uudelleen klo 5.15 yhden vähän inhimillisemmän aamun jälkeen. Ja sitten odoteltiin, että kuukomitean jäsenet  näkevät kuunsirpin taivaalla. No, eipä nähnyt ennen keskiviikkoiltaa! Kun Ramadan vihdoin alkoi laskeuduimme mukavaan viikkorytmiin, jolloin koulu alkoi vasta klo 9 ja päättyi jo klo 14.

 

 

Ramadan on islamin paastokuukausi, jolloin ei saa syödä eikä juoda auringon nousun ja laskun välillä lainkaan. Täällä +40 asteen kuumuudessa erityisesti juomattomuus huolestuttaa. Paasto katkaistaan illalla auringon laskettua taatelilla ja tilkalla vettä. Perheet ja ystävät kokoontuvat yhteen nauttimaan iftaria, jota voisi ehkä verrata suomalaisten jouluateriaan. Tosin ruokalajit ovat hyvin erityyppisiä. Mutta kylläkin kaikki aika rasvaisia ja tuhteja. Ramadanissa onkin paljon kyse perhekeskeisyydestä, rauhoittumisesta ja myöskin hyväntekeväisyydestä. 

 

Iftarin jälkeen, jota käsittääkseni syödään pitkään ja hartaasti, muslimit rukoilevat useamman tunnin ja juuri ennen auringonnousua nautitaan suhur, joka puolestaan on tukeva ja raskas aamiainen, jonka antimilla tulee sitten jaksaa päivän askareissa. Käytännöllisesti katsoen vuorokausirytmi kääntyy päälaelleen. Hyväosaisille se ei liene mikään ongelma. Nukutaan päivät ja valvotaan yöt. Mutta monet muslimit ovat myös työelämässä ja paastoavat urheasti tässä helteessä.

 

Paine paastoamiseen tuntuu olevan kova jopa pienillä nollaluokkalaisilla. Kysyimme kodeilta ennen Ramadanin alkua, osallistuvatko lapset paastoamiseen ja siinä vaiheessa vain kahden nollaluokkalaisen kerrottiin kokeilevan paastoa. Mutta kun Ramadan alkoi, alkoi yhä useamman qataripojan tai -tytön repusta puuttua vesipullo ja lounasboxi. Paastoaminen tuntuu olevan kunnia-asia ja kaikki haluavat kuulua porukkaan. Koulussa kaikki paastoavat oppilaat kokoontuvat auditorioon arabiopettajien valvovan silmän alle lounastuntien ajaksi. Kokoontumisen tulisi olla varattu rukoukselle, mutta oppilaiden kertoman mukaan aikaa on käytetty myös leikkimiseen ja videoiden katseluun. Sana kiertää oppilaiden keskuudessa nopeasti ja paastoajia alkoi ilmaantua kummasti lisää.

 

Vuorakausirytmin kääntyminen perheissä alkoi näkyä koulussa muutaman viikon jälkeen. Oppilaita alkoi olla melko runsaasti pois tai jos he tulivat kouluun, olivat he todella levottomia ja väsyneitä. Tänä vuonna Ramadan ajoittui touko-kesäkuulle, joten kahden viimeisen ramadanviikon aikana varareksit saivat myöntää kymmeniä lomia erityisesti qatariperheille, mutta myös länkkäreille, jotka lähtivät kotimaihinsa kesänviettoon. Monet paikalliset koulut päättivät lukukautensa jo toukokuun lopussa, mutta kansainvälisessä koulussa opiskelu jatkuu kesäkuun loppuun asti. Paikalliset perheet väsyivät lastensa tuomiseen kouluun, vaikka useimmiten nannyt ja driverit lapset kouluun toivatkin.

 

Ramadnin aikaan elämä kaupungilla ja shopping malleissa oli todella hiljaista - lähes kuollutta. Kaupat aukesivat kahden ensimmäisen viikon aikana vasta klo 19.30 illalla. Ruokakaupat toki olivat vähän järkevämmin auki. Mutta ihmisiä tai autoja ei näkynyt juuri missään. Musiikkia ei saanut soittaa. Ei voinut syödä tai juoda missään julkisessa paikassa. Ravintolat aukaisivat ovensa vasta auringonlaskun jälkeen, jolloin tarjolla oli runsaita iftareita. 

 

 

Ramadanin päättyminenkään ei ole itsestäänselvä kalenterimerkintä, vaan siihenkin tarvitaan kuukomiteaa ja ministeriö, joka kertoo kuinka pitkä Eid Al Fitr loma lopulta on. Koulutyön suunnittelun kannalta se oli harmillista, sillä emme vielä koulupäivän aikana tienneet, että seuraavana päivänä oppilailla ei enää olekaan koulua! Loma piteni myös loppupäästä, joten moni pikkuoppilas jäi halaamatta kesälomalle, kun perheet jo suuntasivat kohti kotimaitaan. Kieltämättä itsekin olisin mieluummin jatkanut ne muutamat päivät suoraan töitä ja lähtenyt Suomeen, kuin odottanut viikon mennäkseni vielä muutamaksi päiväksi kouluun. 

 

Mutta toisaalta tällainen viikon lomailu ennen kesälomaa on ihan hyvä juttu. Ehtii nukkua kouluvuoden rasitusta pois, niin ettei sitten todellisen kesäloman alkaessa tarvitse enää kärsiä itselleni tyypillistä ”lomanaloituspahaaoloa”. Lomailukelit tosin alkavat täällä olla hippasen liian kuumia (yli +40 astetta), mutta kun seisoo uima-altaassa lukemassa kirjaa hattu päässä, pystyy viettämään aikaa myös ulkona.

 

Nähtäväksi jää, kuinka monta oppilasta ilmaantuu Eidin jälkeen kouluun. Villi veikkaukseni on kuusi oppilasta kahdestakymmenestä. Loma-anomusten pino kasvoi päivittäin ja aina joukossa on myös niitä, jotka vain jättävät tulematta! Ei haittaa. Aion nauttia niistä muutamista tyypeistä ja keksiä jotain superkivaa tekemistä, kun kerrankin on aikaa kohdata jokainen oppilas rauhassa. Mutta siihen on vielä viikko aikaa. Report cardit on naputeltu ja luokka siivottu. Joten Eid Mubarak vaan kaikille!

Aina saa innostua! Aina voi onnistua! Aina on lupa kysyä, ajassa mukana pysyä!

Tule sinäkin mukaan rakentamaan uudistuvaa aarreaittaa!

Rekisteröidy nyt